Tämä on EKP:n vastaus kysymyksiin ja pyyntöihin, joita Euroopan parlamentti on esittänyt 10.2.2026 antamassaan päätöslauselmassa EKP:n vuosikertomuksesta 2024.^[1] Vastaus julkaistaan siinä yhteydessä, kun EKP:n vuosikertomus 2025 esitellään Euroopan parlamentille. Vastauksessa tuodaan esiin EKP:n linjaukset, jotka liittyvät pankille päätöslauselmassa esitettyihin kehotuksiin, ja se on jäsennelty aiheittain.^[2] EKP alkoi julkaista vastauksiaan vuonna 2016 Euroopan parlamentin ehdotuksesta.

1 Rahapolitiikka

1.1 Rahapolitiikkaa koskeva viestintä

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kehotetaan EKP:tä pyrkimään vahvistamaan avoimuutta parantavia välineitä, kuten vertailuarvoja, sen mallipohjaisten oletusten ymmärrettävyyttä ja EKP:n neuvoston arvioita inflaatiokehityksestä. [5 kohta]

EKP pyrkii jatkuvasti parantamaan viestintää rahapoliittisista päätöksistään sekä mukauttamaan viestintäänsä erilaisille yleisöille ja muuttuvaan viestintäympäristöön. Tehokkaan viestinnän merkitystä korostettiin jälleen vuoden 2025 strategia-arvioinnissa. EKP:n rahapoliittisista arvioista ja päätöksistä tiedotetaan monin tavoin. Niistä tiedotetaan muun muassa lehdistötilaisuuksissa, jossa kerrotaan EKP:n neuvoston uusimmista rahapoliittisista päätöksistä, rahapoliittisessa katsauksessa, EKP:n neuvoston rahapolitiikkakokousten selonteoissa, asiantuntija-arvioita esittelevissä artikkeleissa, Talouskatsauksessa ja EKP:n vuosikertomuksessa. Rahapoliittisten päätösten valmistelussa käytettävien mallien rakenteesta ja syöttötiedoista on tietoa EKP:n verkkosivuilla.^[3] Viimeaikaisia viestintähankkeita ovat myös EKP:n blogi, EKP:n podcast sekä Youtube-kanava Espresso Economics, joiden tarkoituksena on tavoittaa laajempaa yleisöä konkreettisten esimerkkien ja selkeän kielen avulla. Näiden tiedotuskanavien kautta jaetaan tietoa EKP:n toiminnasta mukautettuna eri yleisöryhmien tarpeisiin. Julkaisuja täydentävät EKP:n verkkosivuilta löytyvät laajat tilastoaineistot esimerkiksi arvopaperiostoista ja ‑omistuksista.

1.2 Arvio nopeasta inflaatiosta

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa ilmaistaan huoli covid-19-pandemian jälkeisten vuosien korkeasta inflaatiosta, jonka alkusyynä olivat toimitushäiriöt. Parlamentti toteaa, että kyseisenä ajanjaksona olisi pitänyt pyrkiä palauttamaan nopeasti hintatason vakaus EKP:n päätöksillä. Se myös kehottaa EKP:tä arvioimaan perusteellisesti tämän korkean inflaation syitä vuosikertomuksessaan sekä antamaan toimintapoliittisia suosituksia, jotta mahdollisista tulevista inflaatiokriiseistä voidaan tehdä oikeat johtopäätökset [9 kohta]

EKP analysoi laajasti vuosien 2022–2023 nopean inflaation jakson syitä ja hyödynsi siitä saatuja kokemuksia osana vuoden 2025 strategia-arviointiaan. Arviossa otettiin huomioon sekä tämän jakson vaikutukset politiikkaan että kokemukset sitä edeltäneeltä pitkältä ajanjaksolta, jolloin inflaatio alitti tavoitteen. Näitä tietoja hyödynnetään EKP:n tulevan rahapolitikan strategian pohjana. Nopean inflaation jakso johtui useista peräkkäisistä sokeista, joiden taustalla olivat pandemiasta johtuneet toimitusketjujen häiriöt, Venäjän perusteeton hyökkäys Ukrainaan ja siitä seurannut energiakriisi sekä talouden avautuminen pandemian jälkeen. Heinäkuusta 2022 lähtien EKP nosti ohjauskorkojaan 4,5 prosenttiyksiköllä. Nettomääräiset arvopaperiostot lopetettiin ja myöhemmin myös erääntyvistä arvopapereista saatavien varojen uudelleensijoitukset omaisuuserien osto-ohjelmassa (APP) ja pandemiaan liittyvässä osto-ohjelmassa (PEPP). Strategia-arvioinnin perusteella on syytä todeta, että kun inflaatio poikkeaa tavoitteestaan huomattavasti ja pitkäaikaisesti joko alas- tai ylöspäin, tarvitaan riittävän voimakkaita ja pitkäkestoisia rahapoliittisia toimia, jotta voidaan välttää inflaatio-odotusten irtautuminen tavoitteesta ja poikkeamien vakiintuminen. Lisäksi arvioinnissa todettiin, että rahapolitiikan välineiden valikoiman, ominaisuuksien ja käyttöönoton tulisi olla joustavaa, jotta muutoksiin inflaatioympäristössä voidaan reagoida ketterästi. EKP:n neuvosto ottaa rahapoliittisissa päätöksissään huomioon inflaation ja talouden todennäköisimpien kehityskulkujen lisäksi myös niihin liittyvät riskit ja epävarmuustekijät. Tässä työssä se käyttää tarvittaessa hyödyksi esimerkiksi skenaarioita ja herkkyysanalyyseja. EKP on julkaissut täydentävää materiaalia, jossa analysoidaan inflaatiotavoitteen ylittymisen syitä, dynamiikkaa ja vaikutuksia.^[4] Muiden välineiden ohella vaihtoehtoiseen kehityskulkuun perustuva eli kontrafaktuaalinen analyysi on osoittanut, että nopeammalla ja voimakkaammalla rahapolitiikan kiristämisellä olisi ollut vain vähäinen vaikutus inflaatiokehitykseen, mutta se olisi aiheuttanut huomattavia kustannuksia taloudelliselle toimeliaisuudelle.^[5] Koska laajat analyysit ovat julkisesti saatavilla ja koska EKP:n vuosikertomuksen tarkoituksena on kertoa EKP:n toiminnasta tiettynä vuonna, EKP:n vuosikertomus 2025 ei olisi ollut sopiva paikka tämän lisämateriaalin julkaisemiseen.

1.3 EKP:n inflaatiotavoite ja rahapolitiikan strategia

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kehotetaan EKP:tä arvioimaan symmetrisen tavoitteensa tarkoituksenmukaisuutta ottaen huomioon myös laadulliset tekijät. Parlamentti panee merkille vuoden 2025 rahapoliittisen strategian arvioinnin ja kannustaa EKP:tä tekemään säännöllisesti tällaisia arviointeja. [13 kohta]

EKP otti vuonna 2021 käyttöön symmetrisen kahden prosentin keskipitkän aikavälin inflaatiotavoitteen, joka on palvellut tarkoitustaan hyvin viime vuosina. Vuoden 2025 strategian arvioinnissa sitouduttiin jälleen symmetriseen kahden prosentin inflaatiotavoitteeseen. Tavoitteen selkeys on ollut olennaisen tärkeää sekä inflaatio-odotusten palauttamisessa tavoitteeseen hitaan inflaation jakson jäljiltä että niiden pitämisessä tavoitteen mukaisina nopean inflaation jaksolla. Selkeästä määrällisestä tavoitteesta on monenlaista hyötyä. Kun kuluttajat ja yritykset ovat tietoisia symmetrisestä kahden prosentin inflaatiotavoitteesta, ne luottavat paremmin EKP:n kykyyn onnistua hintavakaustavoitteen saavuttamisessa, ja niiden inflaatio-odotukset ovat lähempänä inflaatiotavoitetta. Tämän ovat osoittaneet esimerkiksi Ehrmann, Georgarakos ja Kenny (2023).^[6] Arvioidessaan tarkoituksenmukaisia rahapoliittisia toimia tavoitteesta poikkeavan inflaation korjaamiseksi EKP:n neuvosto ottaa huomioon poikkeaman alkusyyn, suuruuden ja keston. EKP aikoo arvioida rahapolitiikan strategian toimivuutta säännöllisesti. Seuraava arvio on tarkoitus tehdä vuonna 2030.

1.4 EKP:n tase ja arvopaperiostot

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa korostetaan, että EKP:n osto-ohjelmat ovat epätavanomaisia rahapolitiikan työkaluja, joilla on sivuvaikutuksia. Parlamentti toteaa erityisesti, että omaisuuserien osto-ohjelmat voivat vääristää hintasignaaleja, ja että EKP on alkanut supistaa tasettaan hyvin hitaasti. Se tukee EKP:tä pankin pyrkiessä edelleen vähentämään suoraa rooliaan arvopapereiden ostamisessa ja kannustaa EKP:tä lakkauttamaan valtionlainojen osto-ohjelmansa asteittain. [14 kohta]

Omaisuuserien osto-ohjelmia käynnistettiin EKP:n ensisijaisen hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi tilanteessa, jossa inflaatio pysyi pitkään tavoitetta hitaampana ja ohjauskorot olivat lähellä alarajaansa. Ohjelmat otettiin käyttöön osana EKP:n epätavanomaisia välineitä, joiden tarkoituksena on varmistaa rahapolitiikan vaikutusten välittyminen talouteen ja ohjata inflaatio takaisin kahden prosentin tavoitteeseen, kun tavanomaiset ohjauskorot olivat jo lähestyneet alarajaansa. Arvopaperiostot olivat myös tehokas keino rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseen häiriötilanteissa. Kun erääntyvistä arvopapereista takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoitukset päättyvät, osto-ohjelmassa hankitut joukkolainaomistukset vähenevät asteittain ja ennakoitavasti, mikä auttaa ylläpitämään markkinoiden sujuvaa toimintaa.^[7]

Eurojärjestelmän tase pienenee edelleen hallitusti ja ennakoitavasti, kuten kuviosta 1 käy ilmi. Uudelleensijoitukset päättyivät APP-ohjelmassa kesäkuun 2023 lopussa ja PEPP-ohjelmassa vuoden 2024 lopussa. Vuosi 2025 oli siis näiden ohjelmien alkamisen jälkeen ensimmäinen vuosi, jolloin eurojärjestelmä ei tehnyt rahapolitiikkaan liittyviä omaisuuserien ostoja. Markkinat ovat sopeutuneet joustavasti APP- ja PEPP-ohjelmissa tehtyjen sijoitusten vähenemiseen. Samalla kun eurojärjestelmä on asteittain vähentänyt arvopaperiomistuksiaan, muut sijoittajat, kuten kotitaloudet, pankit, eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt, ovat vastaavasti kasvattaneet niitä. Vuonna 2025 tehdyssä strategia-arvioinnissa vahvistettiin, että EKP:n ohjauskorot ovat edelleen ensisijainen rahapolitiikan väline. Lisäksi arvioinnissa todettiin, että EKP:n neuvosto voi käyttää tarvittaessa muitakin välineitä rahapolitiikan mitoituksen säätelyssä silloin, kun ohjauskorot ovat lähellä alarajaa tai kun on varmistettava, että rahapolitiikan vaikutus välittyy sujuvasti talouteen. EKP seuraa säännöllisesti rahapoliittisten välineidensä vaikutuksia markkinoiden toimintaan, myös niiden sivuvaikutuksia. Ottaessaan käyttöön uusia välineitä tai muuttaessaan olemassa olevia EKP arvioi myös välineen oikeasuhtaisuutta.

Kuvio 1

Eurojärjestelmän rahapoliittisten omaisuuserien kehitys

(Mrd. euroa)

1.5 Rahapolitiikan välittyminen

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa pidetään valitettavana, että EKP:n lyhytaikaiset lainajärjestelyt ovat suurelta osin syrjäyttäneet pankkien väliset yksityiset rahoitusmarkkinat vuoden 2008 finanssiskriisin jälkeen. Parlamentti kehottaa EKP:tä välttämään markkinakorkoja korkeampien talletuskorkojen maksamista pankeille, koska se on vastoin vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaatetta, ja kehottaa sitä poistamaan kaikki esteet, jotka hidastavat pankkien välisten lyhyen aikavälin vakuudettomien markkinoiden elpymistä. [15 kohta]

Rahamarkkinoiden toiminta lisääntyy ylimääräisen likviditeetin vähentyessä ja keskuspankin myöntämien luottojen määrä on edelleen vähäinen. Eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden volyymi ja maturiteetti laskivat vuosien 2022 ja 2025 välillä, kun ne olivat sitä ennen kasvaneet eurojärjestelmän ottaessa käyttöön kohdennettuja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita (TLTRO) euroaluetta koetelleiden kriisien myötä. Ne tarjosivat pankeille suotuisat lainaehdot ja kannustivat luotottamaan reaalitaloutta, mikä edisti kasvua tukevan rahapolitiikan välittymistä talouteen kriisien aikana. Kun ylimääräinen likviditeetti on vähentynyt APP- ja PEPP-sijoitussalkkujen asteittaisen pienenemisen ja tavanomaisten rahoitusoperaatioiden vähäisen käytön vuoksi, rahamarkkinoiden toiminta on jälleen vilkastunut.^[8]

Rahapolitiikan sujuva välittyminen edellyttää, että EKP ohjaa tehokkaasti lyhyitä rahamarkkinakorkoja. Pankkien eurojärjestelmässä pitämille talletuksille maksettava korko on lyhyiden rahamarkkinakorkojen ankkuri, jonka avulla niitä voidaan ohjata rahapolitiikan virityksen mukaisesti. Kun järjestelmässä on ylimääräistä likviditeettiä, rahamarkkinakorkojen odotetaan olevan lähellä EKP:n talletuskorkoa. Lisäksi rahamarkkinoihin vaikuttavat rahapolitiikkaan liittymättömät rakenteelliset tekijät. Vakuudettomilla markkinoilla lyhyet korot voivat laskea EKP:n talletuskoron alapuolelle, koska siellä aktiivisia markkinaosapuolia ovat myös pankkisektorin ulkopuoliset rahoituslaitokset ja euroalueen ulkopuoliset pankit, jotka eivät voi käyttää EKP:n talletusmahdollisuutta.^[9] Samaan aikaan vakuudettomien lyhyiden markkinakorkojen ja EKP:n talletuskoron välinen ero on hitaasti mutta varmasti kaventunut ylimääräisen likviditeetin vähentyessä. Ylimääräisen likviditeetin odotetaan vähenevän entisestään. Vakuudelliset lyhyet markkinakorot puolestaan ovat keskimäärin EKP:n talletuskoron tasolla.

1.6 Markkinaneutraalius, markkinoiden toiminta ja resurssien tehokas kohdentaminen

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa todetaan, että markkinaneutraaliuden käsite liittyy vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaatteeseen. Parlamentti kunnioittaa EKP:n riippumattomuutta, mutta kehottaa sitä puuttumaan markkinoiden toimintapuutteisiin ja varmistamaan resurssien tehokkaan kohdentamisen pitkällä aikavälillä pysyen samalla mahdollisimman epäpoliittisena ja noudattaen markkinaneutraaliutta. Parlamentti myös korostaa, että tällaisia päätöksiä ei pidä tehdä EKP:n toimeksiannon toteuttamisen kustannuksella. [23 kohta]

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 1 kohdan mukaisesti EKP on sitoutunut vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaatteeseen, joka suosii voimavarojen tehokasta kohdentamista. Tehokkaat ja toimivat rahoitusmarkkinat ovat olennaisen tärkeät, jotta voidaan varmistaa resurssien optimaalinen kohdentuminen markkinataloudessa. Rahoitusmarkkinoiden – erityisesti raha- ja joukkolainamarkkinoiden – sujuva toiminta takaa myös sen, että rahapoliittisten toimien vaikutus välittyy tehokkaasti talouteen laajemminkin. Avoimen markkinatalouden periaatteen noudattaminen ei tarkoita, että markkinaprosesseihin vaikuttaminen olisi kiellettyä. Tarkoituksena on pikemminkin luoda puitteet, joiden mukaisesti EKP voi puuttua toimintaan oikeasuhtaisesti ja mandaattinsa mukaisesti.

Markkinaneutraalius auttaa varmistamaan, että EKP:n toimet ovat linjassa avoimen markkinatalouden periaatteen kanssa. EKP on sitoutunut välttämään tarpeettomia häiriöitä markkinoiden toiminnassa tai kilpailussa. Markkinaneutraalius on ollut EKP:n omaisuuserien osto-ohjelmien kulmakivi. Markkinaneutraaliuden tavoitteena oli erityisesti ylläpitää hinnanmuodostusmekanismeja välttämällä sekä merkittäviä vääristymiä tuottokäyrässä että EKP:n ostoista johtuvia markkinoiden likviditeettiin tai vakuuksien saatavuuteen kohdistuvia häiriöitä. EKP voi perustellusti poiketa markkinaneutraaliuden tavoitteesta, kun se on tarpeen pankin tavoitteiden saavuttamiseksi tai riskien hallitsemiseksi, mikäli tällaiset toimet ovat perussopimuksen muiden periaatteiden sekä suhteellisuusperiaatteen mukaisia. EKP:llä on riskienhallintajärjestelyt, joilla se pyrkii suojaamaan tasettaan rahapolitiikan tavoitteen mukaisten omaisuuserien suorien ostojen aiheuttamilta taloudellisilta riskeiltä. Tällaisia järjestelyjä ovat esimerkiksi luottoluokitus- ja due diligence ‑menettelyt, jotka voivat suhteellisuusperiaatetta noudattaen johtaa tiettyjen arvopaperien ostojen rajoittamiseen tai keskeyttämiseen, mikä puolestaan voi aiheuttaa poikkeamisen markkinaneutraaliudesta. Tämän kaltaiset järjestelyt korostavat EKP:n varovaista lähestymistapaa, kun se pyrkii saavuttamaan rahapolitiikkansa mukaisen hintavakaustavoitteen samalla vähentäen riskejä ja noudattaen perussopimusten periaatteita.

EKP:n vuoden 2021 ilmastosuunnitelmassa EKP:n neuvosto ilmoitti päättäneensä suunnata yrityslainaomistuksensa uudelleensijoitusten kautta ilmastoasioissa paremmin suoriutuviin liikkeeseenlaskijoihin. Muutos toteutettiin lokakuussa 2022. Tavoitteena oli puuttua vähentää suuripäästöisten yritysten osuutta sijoitussalkussa, pienentää ilmastoon liittyviä taloudellisia riskejä eurojärjestelmän taseessa ja sisällyttää EKP:n rahapolitiikkaan toissijaisena tavoitteena EU:n yleisen talouspolitiikan tukeminen – eli tässä tapauksessa laajemmat ilmastotavoitteet. Nämä ilmastotoimet johtivat yritysten joukkolainojen ostovirtojen hiili-intensiteetin merkittävään vähenemiseen. Eurojärjestelmä lopetti yrityssektorin velkapapereiden uudelleensijoitukset APP-ohjelmassa kesäkuun 2023 lopussa ja PEPP-ohjelmassa vuoden 2024 lopussa.

2 Rahoitusvakaus ja markkinainfrastruktuuri

2.1 Kryptovarojen seuranta

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kehotetaan EKP:tä tehostamaan kryptovaluuttojen, kuten stablecoinien, valvontaa. [29 kohta]

EKP seuraa tarkasti kryptovarojen ja erityisesti stablecoin-kryptovaluutan rahoitusvakaudelle aiheuttamia riskejä sekä niiden vaikutusta rahapolitiikan välittymiseen ja maksujärjestelmien moitteettomaan toimintaan. Analytiikkaa ja valvontaa laajennetaan jatkuvasti markkinakehityksen ja sääntelyn kehittymisen huomioon ottamiseksi. Esimerkiksi vuoden 2025 aikana ja vuoden 2026 alussa EKP julkaisi useita artikkeleita siitä, miten kryptovarat ja stablecoinit voivat vaikuttaa rahoitusvakauteen tai rahapolitiikkaan.^[10] EKP teki myös yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa analyysi- ja seurantavalmiuksien parantamiseksi ja osallistui Euroopan järjestelmäriskikomitean työhön kryptovarojen, kuten stablecoinin parissa.^[11] Kryptovarojen globaalin luonteen ja rajat ylittävän kattavuuden vuoksi EKP osallistuu edelleen kryptovaroihin ja tokenisointiin liittyvään työhön kansainvälisillä foorumeilla esimerkiksi osallistumalla finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän, Baselin pankkivalvontakomitean, maksu- ja markkinainfrastruktuurikomitean, maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää käsittelevän komitean ja markkinakomitean toimintaan. Työhön kuuluu esimerkiksi seuraavien tekijöiden seuranta ja arviointi: kryptovaroihin ja niiden tarjoajiin liittyvät riskit, mukaan lukien riskit, joita aiheutuu palveluntarjoajien yhteyksistä rahoitusalaan; kryptovarojen vaikutukset rahoitusjärjestelmään laajemmin sekä kansainvälisten standardien täytäntöönpano ja kehittäminen näiden riskien hillitsemiseksi.
Kryptovarojen ja stablecoin-valuuttojen ohella EKP on laajentanut myös tokenisoitujen talletusten ja tokenisoitujen joukkolainojen markkinoiden kehityksen seurantaa.^[12] Tämä liittyy erityisesti työhön EKP:n Appia-aloitteessa, jonka tavoitteena on yhdessä julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien kanssa suunnitella integroitu, innovatiivinen ja kilpailukykyinen eurooppalainen tokenisoitu rahoitusjärjestelmä.^[13] EKP on valmis tarvittaessa ja vuoden 2025 tapaan kertomaan komissiolle ja muille lainsäätäjille lisää näkemyksistään sekä tekemistään analyyseista ja sisäisestä valvonnasta.^[14]

2.2 TARGET-palvelujen^[15] operatiivinen häiriönsietokyky ja yleisvalvonta

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa ilmaistaan huoli helmikuussa 2025 tapahtuneesta EKP:n reaaliaikaisen bruttomaksujärjestelmän T2:n ja T2S-järjestelmän tilapäisestä katkoksesta sekä kehotetaan EKP:tä seuraamaan tiiviisti selvitysjärjestelmien toimintaa ja varmistamaan, että ne toimivat asianmukaisella tavalla. [32 kohta]

Eurojärjestelmä edistää rahoitusmarkkinainfrastruktuurien turvallisuutta ja tehokkuutta kolmella toisiaan täydentävällä tavalla. Ne ovat i) rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurien omistaminen ja operointi (operointitoiminto), ii) yleisvalvontatehtävien suorittaminen (yleisvalvontatoiminto) ja iii) toimiminen katalysaattorina (katalyyttitoiminto). TARGET-palvelut ovat eurojärjestelmän kehittämiä ja operoimia rahoitusmarkkinainfrastruktuuripalveluja, joilla varmistetaan käteisvarojen, arvopaperien ja vakuuksien vapaa liikkuvuus Euroopassa. Tässä yhteydessä eurojärjestelmän harjoittama yleisvalvonta – joka on organisatorisesti erillinen operarointitoiminnosta – tekee säännöllisiä arviointeja varmistaakseen, että TARGET-palvelut ovat niihin sovellettavien yleisvalvontaperiaatteiden ja ‑säännösten mukaisia. Jos se havaitsee tapauksia, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu, se antaa yleisvalvonnallisia suosituksia muutoksen aikaansaamiseksi. Tässä tehtävässä yleisvalvonta on säännöllisesti vuorovaikutuksessa eurojärjestelmän TARGET-palvelujen operointitoiminnon kanssa pyytääkseen tietoja, jotka ovat tarpeen riippumattoman näkemyksen muodostamiseksi.

Eurojärjestelmän TARGET-palvelujen operointitoiminto reagoi T2- ja T2S-järjestelmissä helmikuussa 2025 tapahtuneeseen vakavaan häiriöön tekemällä perusteellisen jälkiarvioinnin, jossa käytiin läpi häiriön juurisyyt, toiminnalliset vaikutukset ja korjaustoimenpiteet. Tulokset koottiin EKP:n verkkosivuilla marraskuussa 2025 julkaistuun jälkiselvitykseen, joka toimitettiin Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnalle. Arvioinnin havaintojen vaatimien toimenpiteiden toteuttaminen on hyvässä vauhdissa: kiireellisimmät toimet on jo saatettu päätökseen, ja loput toteutetaan sovitun toimintasuunnitelman mukaisesti operatiivisen häiriönsietokyvyn ja kriisinhallintajärjestelyjen vahvistamiseksi entisestään. Laajemmin tarkasteltuna TARGET-palvelujen käytössä on riskienhallintaa ja kyberkestävyyttä koskevat vankat järjestelyt, jotka kattavat toiminnan jatkuvuuden, varautumis- ja kriisinhallintajärjestelyt, varajärjestelmät sekä jatkuvan valvonnan ja säännöllisen testauksen.

Lisäksi eurojärjestelmän TARGET-palvelujen yleisvalvontatoiminto laati yksityiskohtaisen arvion tämän merkittävän häiriön yleisvalvonnasta. Suosituksia annettiin juurisyyn tunnistamisesta, palautumismenettelyn tehokkuudesta, testauksesta ja varautumisratkaisuista. TARGET-palvelujen operointitoiminto on parhaillaan viemässä näitä suosituksia kiireellisesti käytäntöön. Uhkaympäristön muuttuessa eurojärjestelmä on myös päivittänyt kyberkestävyyttä koskevaa strategiaansa siten, että TIBER-EU-kehys^[16] on saatettu vastaamaan digitaalista häiriönsietokykyä koskevan säädöksen (DORA) vaatimuksia.^[17] Näin se avustaa viranomaisia uhkaperusteisen tunkeutumistestauksen käyttöönotossa ja toteuttamisessa sen tarkistamiseksi, miten toimijat suojaavat järjestelmiään kyberhyökkäyksiltä.

3 EKP:n hallinto ja viestintä

3.1 Institutionaalinen hallinto

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kehotetaan EKP:tä edistämään avointa ja rakentavaa sisäistä vuoropuhelua. Siinä kehotetaan myös parantamaan henkilöstön edustusta ja EKP:n sisäistä väärinkäytösten ilmoitusjärjestelmää. [37 kohta]

EKP:llä on kattavat henkilöstön edustusjärjestelyt, jotka edistävät mielekästä vuoropuhelua ja yhteydenpitoa henkilöstön edustajien kanssa. EKP:n henkilöstöedustusjärjestelmä tarjoaa henkilöstön edustajille runsaasti keinoja mielipiteiden ilmaisemiseen ja henkilöstön näkemysten esiin tuomiseen osallistumalla (esim. neuvottelumenettelyn kautta), olemalla vuorovaikutuksessa ja tekemällä yhteistyötä (esim. säännöllisissä tapaamisissa EKP:n henkilöstön ja johdon eri tasojen kesken) ja viestimällä (esim. aloitekirjeiden, sähköpostien ja EKP:n intranetin välityksellä). EKP:n päätöksentekoelimet ottavat nämä näkemykset huomioon, jotta EKP:n henkilöstö voi osallistua työsuhdepolitiikkaan ja heitä koskeviin päätöksiin.

Euroopan parlamentin viimevuotiseen päätöslauselmaan antamassaan vastauksessa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti EKP tarkasteli vuonna 2025 perusteellisesti raportointi-, tutkinta- ja kurinpitosääntöjään. Uudelleentarkastelu perustui kokemuksiin, joita on saatu vuoden 2020 jälkeen, jolloin toimintakehykseen tehtiin edellisen kerran merkittäviä muutoksia. Joulukuussa 2025 EKP:n johtokunta hyväksyi uudistetun kehyksen, jossa otettiin käyttöön useita parannuksia esimerkiksi EKP:n väärinkäytösten ilmoitusjärjestelmään. Tarkistetuilla säännöillä selkeytetään ilmoituskanavia ja virtaviivaistetaan merkittävästi rikkomustapausten tutkintaa, jota tukee nyt yksi erillinen yksikkö. Lisäksi painotetaan enemmän tällaisiin prosesseihin osallistuvan henkilöstön avustamista muun muassa neuvonnan ja ohjeistuksen avulla sekä tehostettua ennakoivaa suojelua siinä tapauksessa, että on havaittu mahdollinen vastatoimien riski. Lisäksi tarkistetulla kehyksellä vahvistetaan tietyin edellytyksin sellaisten henkilöstön jäsenten suojatoimia, jotka ilmoittavat julkisesti yleiseen etuun vaikuttavista väärinkäytöksistä.

3.2 Vuorovaikutus kansallisten parlamenttien kanssa

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kehotetaan Euroopan keskuspankkijärjestelmää (EKPJ) jatkamaan ja vahvistamaan vuoropuheluaan kansallisten parlamenttien kanssa, mikä parlamentin mielestä vahvistaisi EKPJ:n legitimiteettiä ja toimintapolitiikkaa. [39 kohta]

Vaikka kansalliset parlamentit ovat ensisijaisesti vuorovaikutuksessa eurojärjestelmään kuuluvien kansallisten keskuspankkien kanssa, EKP voi tarvittaessa pitää niihin yhteyttä myös suoraan. Kansallisten keskuspankkien ja parlamenttien välisen vuorovaikutuksen laajuus ja yksityiskohtaiset säännöt vaihtelevat jäsenvaltioittain. Kunkin jäsenvaltion valtiosääntöjärjestelyt, lainsäädäntö ja laajempi institutionaalinen rakenne vaikuttavat siihen, miten, milloin ja missä muodossa kansalliset keskuspankit ovat vuorovaikutuksessa kansallisten parlamenttien kanssa. Vaikka EKP on ensisijaisesti tilivelvollinen Euroopan parlamentille, se voi toisinaan ottaa vastaan kansallisten parlamenttien valtuuskuntia keskustelemaan koko euroalueen kannalta merkityksellisistä asioista. Keskusteluja käydään kansallisen parlamentin pyynnöstä, ja niiden tarkoituksena on varmistaa kaikkien euroalueen maiden parlamenttien tasapuolinen osallistuminen. Jäsenvaltiot, joiden kansalliset keskuspankit ovat osa EKPJ:tä mutta eivät eurojärjestelmää, harjoittavat rahapolitiikkaansa itsenäisesti eikä EKP yleensä ole rahapolitiikkansa osalta yhteydessä näiden maiden kansallisiin parlamentteihin.